Apolloperhonen ja SaariAari -konsepti / Apollofjäril och ÖAr konceptet

Otteita jutustamme ”En ar åt gången - småskaligt naturskydd i skärgården” tidskriften Skärgårdissa 2/2021. Kirjoituksen siihen koostivat Mikko Jokinen, Jouko Lehtonen ja Riitta-Liisa Pettersson

Saariston vanhat kulttuurimaisemat ovat monin paikoin umpeutuneet ja kasvillisuus, kataja etunenässä, on vallannut vanhat pellot ja laidun- ja hakamaat. Tämän seurauksena monet tutut kukkakasvit ja hyönteiset ovat voimakkaasti vähentyneet ja saarten kasvillisuus on köyhtynyt.

Saaristossa elää monia paikkauskollisia eläin- ja kasvilajeja, yksi niistä on uhanalainen apolloperhonen (Parnassius apollo). Sen kannalta jo aarinkin suuruisen alueen säilyminen elinkelpoisena voi auttaa sitä selviämään.

Arkipelagia-seura on kehittänyt kohdelajiensa suojeluun erityisen SaariAari -konseptin, jonka avulla toteutetaan luonnonhoitotalkoita lajien elinympäristöissä, ja vahvistetaan samalla saaristoluonnon monimuotoisuutta.

Menetelmässä kohdennetaan täsmätoimia suojeltavan lajin esiintymispaikkaan.

Apollon tarvitsemia hoitotoimia on kahdenlaisia. Yksi on toukkien ravinnon eli isomaksaruohon auttaminen niiden kasvupaikoilla esim. sinne levittäytyvää katajaa poistamalla. Toinen on, että ylläpitää ja edistää aikuisten perhosten ravintokasvien eli kukkivien mesikasvien / kukkaketojen ja niittyjen esiintymistä. Lentäville perhosille esimerkiksi teiden pientareet ovat erityisen tärkeitä ruokailupaikkoja, ja niiden niittoja tulisi toteuttaa vasta elokuussa. Heinäkuussa pientareet ja niityt saisivat vielä kukkia, koska se on apollon pariutumiseen liittyvää lentoaikaa, ja perhoset ruokailevat kukilla.

Seura toivottaa kaikkia saaristossa asuvia tai muutoin aikaansa viettäviä lajien suojelusta kiinnostuneita mukaan raivaamaan umpeutuvia kukkaniittyjä. Sitä voit toteuttaa omilla maillasi – vaikka nyt - tai tulemalla mukaan toimintaamme. Ota yhteyttä.

I takt med att den traditionella skärgårdsbosättningen har minskat har kulturlandskapen börjat växa igen. Det är främst följderna av att t.ex. enbuskarna återerövrar de obrukade ängarna och hagarna som orsakat att bestånden av många bekanta blomsterväxter och antalet insekter har kraftigt minskat.

I skärgården lever flera ortsfasta djur- och växtarter, t.ex. utrotningshotade apollofjäril (Parnassius apollo). Redan en ars livsduglig yta kan hjälpa den att överleva.

Sällskapet Arkipelagia har utvecklat SaariAari – ÖAr konceptet för att skydda arter. I livsmiljöerna för skydda arter arrangeras naturskydds talkon enligt konceptet. På samma gång befrämjas naturens mångfald i skärgården.

Enligt konceptet planeras anpassade åtgärder beroende på plats och art.

Skötselåtgärderna som hjälper apollofjärilen är av två slag. Den främsta uppgiften är att hjälpa larvernas matväxt kärleksörten genom att röja enbuskar som spritt sig där kärleksört trivs.

Det är också viktigt att bevara och befrämja blomsterängarna för den fullvuxna fjärilen. Blomsterrika vägrenar är särskilt viktiga ställen för flygande fjärilar. Vägrenar borde slås först i augusti. Det är önskvärt att vägrenarna får blomma ännu i juli, då apollofjärilarna måste få nektar för att orka flyga omkring, hitta en partner och föröka sig.

Sällskapet välkomnar alla som bor i skärgården eller på annat sätt är intresserade att skydda arterna att delta i SaariAari- Öar genom att röja de igenvuxna ängar. Man kan förverkliga åtgärder på egna marker – förslagsvis nu - eller delta vårt verksamhet.

Tag gärna kontakt med sällskapets representanter.